Meidän pahin painajainen innari !

Vaikka kerettiin hypätä jo viime viikon torstaina en ole tänne blogin puolelle ole kerennyt vielä kirjoittelemaan todella kiireisen viikonlopun jälkeen ja suunnitelmissa oli jo saada postaus ulos eilen, mutta tuloksena oli vain muokatut kuvat ja videomateriaali, teksiä ei jotenkaan syntynyt mitenkään. Joten nyt minun täytyy vain muistella mitä kaikkea me tehtiin viime torstaina. No kuten otsikosta voi huomata niin hypättiin innaria, sillä iitu tuli kehittelemään meillä tehtäviä nostamaan puomeja sekä antamaan pikkaisen vinkkejä, jotka toimivat aika mukavasti. Olin jo muutama päivä aikaisemmin, että olisi kiva kokeilla hypätä Vokulla kuolaimet suussa, sillä ihanteellisintahan olisi saada ruuna vielä jonakin päivänä toimimaan myös pelkällä kolmipalalla tai nivelella kuolaimettomien lisäksi, jos joskus uskaltautuisi vielä kouluaitojen sisäpuolelle. Kerkesin jopa aamulla klipata vokun kokonaan, sillä miehellä alkoi olla jo kiitettävä talvikarva.

Hetki ennen karvojen lähtöä

Iitu oli myös varustanut Emilia, mukaan kuvailemaan meitä, mikä sopi minulle aivan mainiosti. Verkkailin Vokua samalla, kun tytöt kasailivat esteitä. Omaksi kauhukseni huomasin kentälle muodostuvan pahimman mahdollisen tehtävän mikä vain oli, kyllä kyseessä oli innari. Minulla ei ole yhtään positiivista kokemusta kyseisestä tehtävästä sillä kun vielä muista olen paiskautunut alas, joka kerta jossain vaiheessa sitä hypätessäni, joten vatsanpohjassa kouraisi. Voku tuntui verkassa ihan hyvältä ja aloitettiin innarin ylittäminen ravissa ja ihan puomien tasolla. Voku meinasi intoutua tehtävän puolessa välissä laukalle ja lähteä tehtävän jälkeen lintassa. Joten päätettiin työstää tätä ongelmaa, jotta saataisiin kunnon tiet ratsastettua esteen jälkeen ja että minä muistaisin istua siellä selässä kunnolla.

Pikku hiljaa lisäsimme innarin jälkeen tultavan esteen, joka oli korkeudeltaan huimat 50 cm, mutta haastavuutta tehtävään toi meille se, että se piti tulla ravissa koko matkan. Voku meinasi aluksi heittää väkisin laukalle, mutta pian polle alkoi rauhoittua ja tehtvä alkoi sujumaan. Jonka jälkeen aloimme ottamaan tehtävää laukassa ja pikku hiljaa innarin puomit nousivat pieniksi ristikoiksi ja lopulta pieniksi pystyiksi. Voku tahtoi lähteä imemään hieman liikaa innarin toisen esteen jälkeen, joten iitu käski minun pitää hevonen todella lähellä ja itse rauhaantua. Mikä toi ja pikku hiljaan alkoi tulla hyviäkin hyppyjä. Päivän teemana olikin kontrolli, mikä teki todella hyvää meille. Kaikki oli hyvin kunnes esteet kohosivat 90 cm yksitäinen sekä innarin viimeinen osa.

Minun jännitykseni näkyi hyppypaikoissa, sillä aluksi ei meinannut tulla mitään ja puomit lähtivät välillä mukaan tai kolahtelivat. Voku alkoi myös imemään enemmän, joten sain tehtdä kunnolla töitä, että koko homma pysyi kasassa. Lopulta saatiin muutama onnistunut hyppy ja jatkettiin tehtävää niin, että yksittäisen esteen jälkeen seuraavalla pitkällä sivulla otettiin pysähdys. Voku suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja lopulta vaihdettiin koko tehtävää, että ensin tuli sarja jonka "välissä oli vielä yksittäinen este. Toivottavasti ymmärsitte. Mutta kuitenkin hypättiin sitä muutaman kerran kunnes lopetettiin. Molemmat olivat tyytyväisiä eikä palalla hyppääminen niin hirveää ollut ainoa huono puoli oli ruunan jatkuva pään nykiminen tehtävien jälkeen, mutta ensi kerralla kokeillaan, miten hackamore taas toimii.