Katsaus menneeseen aikaan

Heips pitkästä aikaa, anteeksi etten ole tänne blogin puolelle kerennyt kirjoittelemaan, mutta rehellisesti sanottuna mitään kirjoittamisen arvoista ei ole ilmennyt tai jos olisin postaillut niin kuulumiset olisivat olleet todella lyhyet. Meillä on koko Joulukuun/Tammikuun myllännyt jokin virus, joka kerkesi käydä kaikki muut hevoset läpi kunnes se sitten iski omaan ruunaani. Alku kuussa päätin klipata ruunan uudelleen, sillä pakkasista ei ollut tietoakaan ja lenkeillä hiki alkoi puskea ikävästi läpi. Klipperillä surrutellessani huomasin, että Voku kullakin oli hieman rupea sielä sun täällä. Omatoimisesti ajattelin tai itseasiassa toivoin, että virus olisi vain käväissyt Vokussa, koska nyt se oli ehkä jopa liian terve. No arki kumminkin tallilla jatkui normaalisti, mutta kun maatoilun sijasta ruvettiin palauttelemaan mieleen koulukiemuroita niin tarina oli ihan toinen. Alussa ruuna oli ehkä vähän liiankin jäykkä, mutta vetristyi hieman, mitä enemmän ratsasteltiin tehtäviä, joten asia ei sinänsä huolettanut, mutta kun tämä tapahtui kolmella seuraavalla kerralla hälärini alkoivat potkimaan takaraivoani. Joten venyttelin parhaani mukaan herran ja annoin sille muutaman vapaa päivän. Vapaiden jälkeen ajattelin huvikseni mitata lämmön ruunasta ja asteitahan oli 38.2, joten liikutus sai jäädä. Ja nyt ollaan tässä viimeisten viikkojen aikana mitattu lämpöä ahkerasti, joka on aktiivisesti sahannut 36,5-38,5 välillä. Hauskinta tässä on, että kellään muulla viruksen kärsineillä tallikavereilla ei ole ollut tämmöisiä oireita.

En mä kuitenkaan ihan ratsuttomaksi ole jäännyt vaikka oma putikka onkin sairastauolla. Onneksi tallissamme löytyy melkein turvallisia pelejä, joilla voin vieroitusoireita lievittää. Varsinkin nyt viikonloppuna meillä oli ihan mahtavat kelit ja Henna tuli pirstämään harmaata arkeani, joten päätettin käydä Villen ja Valton kanssa irrottelemassa hieman pellolla. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä jäälle ratsastamaan, mutta Valto ei tätä ihan sulattanut, joten päädyttiin pellolle, joka kävi pojille oikein hyvin, kun perä tahtoi lentää ja kauhea kisailu käynnissä. Ja olen mä käynnyt muillakin polleilal puksuttelemassa, mutta tämä reissu oli ehdottomasti huvittavin :D

Jos pitää vielä yrittää ajatella posittiivisesti tässä kohtaan niin keksin ainoastaa yhden asian. Nimittäin nyt olen ehtinyt putsailla ja käymään Vokun varusteita läpi ja olen jo melkein kartalla mitä kaikkea meillä on ja mitä pitää hommata. Kun tuo Hööksin kuvastokin kolahti postiluukkuun. Löysin jopa meidän montesatulan, joka vain oli kauhean pölykerroksen alla piilossa, mutta pienellä tuunauksella se näytti jo ihan kelvolta vehkeeltä. Samoin varusteita putsatessa huomasin, että äiti oli horzella käydessään ostanut suihkutettavaa satulasaippuaa, miksi mä en oo ikinä ajatellu et täämöstäkin on olemassa ? No mutta kuitenkin kokeilin sitä ja rakastuin heti siihen. Omasta mielestäni ihan mahtavaa ainetta ja hoitaa nahkaakin tosi hyvin. Tämän innoittaman pääsin kuuraamaan innoissani Vokun kaikki suitse kyllästymispisteeseen asti.

Loppuun vielä kysymys teille, kuinka paljon teillä mittarit näyttivät pakkasta edellisellä viikolla ?

Mun mersun mittari näytti torstaina -22, kun käynnistin sen. Mut karu totuus oli et elohopea mittari näytti - 27. :D