Hämärän aikoihin me vasta heräilemme

Hei sinne ruudun toiselle puolelle kerrankin saan postailtua ajoissa ja tältä päivältä kertyi aika mukavasti kerrottavaa. Aamu tallilla alkoi vetisissä merkeissä sillä yksi jumakupeistamme oli vuotanut yönaikana, joten käytävämme tulvi vedestä. Joten aamu vierähti kuppia korjaillessa ja miten saataisiin kaikki vesi keskeltä käytävää pois. Seuraava projektini vei minut varustehuoneeseen, joka näytti siltä kuin sielä olisi käyty kolmas maailmasota. Sillä huone oli täynnä viikonloppuisia ravikamoja, jotka oli jätetty purkamatta juuri minua varten maanatai aamuksi. Ja voin valhetelematta kertoa, että sotkun siivoaminen vei minulta yli 45 min. Kun taittelin kuivumassa olleet loimet ja pakkasin ne omille paikoille hyllyyn. Jonka jälkeen suunnistin purkamaan neljät kamat ja lisäksi pääsin lajittelemaan ne kolmeen eri pyykkilootaa lucky me! Rankat hommat eivät suinkaan loppuneet siihen vaan seuraavaksi isäni määräsi minut kantelemaan vesiä, joten koko aamupäivä meni ohitse. Toisaalta tänään oli aivan ihana ilma, joten töiden ohessa päätin napata kamerani ja painella kuvaamaan heppasia tarhaan. Valitettavasti jouduin jo alku taipaleella toteamaan, että suunnitelmani oli tuhoon tuomittu sillä heppaseni ei ollut kuvaamistuulella saatika sitten valmis esittelemään sulavia lentojaan kameran edessä. Sen sijaan kiinnostusta kylläkin löytyi kaverin kanssa painimiseen ja pojat olivat kuin 2-v orivarsat leikkeineen, mutta tallentui filmille sentää muutama melkeinpä käyttökelpoinen kuva.

Itse hevosen selkään pääsin vasta iltapäivällä ehdittiin heittää pieni iltalenkki maastossa pitkästä aikaa yksikseen. Alkoi olla jo hämärää joten puttekin oli hieman pörhäkkänä ja kaikki tutut paikat muuttuivat äkkiä pelottaviksi ja tuntemattomiksi. Varsinkin naapurissamme asusteleva tamma ja varsa olivat erittäin pelottavia. Yksi hyvä puoli talvessa on se, että melkein kaikki paikat ja erityisesti tiet ovat hyvässä kunnossa, joten päästiin menemään reippaasti koko lenkin ajan. Vaikka Voku olikin pörhäkkäälläö tuulella ei se sentää käsistä lähtenyt, mitä se on muutaman kerran tässä viime viikkoina yrittänyt tehdä. Laukkaamaankin päästiin ilman turhia hötkyilyitä ja sai lasketella hieman reippaamminkin pelkoa siitä, että herra alkaa luulla itseää oikeaksi laukkahevoseksi. Kun sitten viimein olin saannut laitettua tallin kiinni päätin alkaa tehdä kunnon joulusiivouksen kämpässäni. Ja uskokaa, että jos on huone joka on samaa koko luokkaa kuin tämä minun niin se ei ole mitään riemua. Mutta tulipahan sekin tehtyä ja sain jopa viimein ripustettua kaikki taulut seinälleni, josta tuu omasta mielestäni aika hyvän näköinen.