Vuoden viimeiset kisat

Viimeinkin sai tämän postauksen ulos, tämän oli tarkoitus tulla tänne aikaisemmin, mutta minulla ja koneellani ei ole ollut aivan sama aaltopituus näissä jutuissa. Ennen kuin aloitan pyydän jo anteeksi, ettei minulla ole kisoista kuvia, koska kamera jäi kiireessä kotiin. Mutta ei huolta olen tässä viikon aikana tehtaillut ja suunnitellut erikoispostauksen, joka tulee sisältämään paljon kuvia ja muuta kivaa.


Mutta nyt palataan ajassa hieman taakse päin ei kauas vain edellisen viikon sunnuntaihin, jolloin hyppäsimme kouvolan hevoskeskuksessa tämän vuoden viimeiset kisa. Aamu alkoi hyvissä merkein heräilin ajoissa ja varmistin viellä, että emme tuli myöhästymään. Kaikki rutiini toimenpiteet sujuivat hyvin, letit saatiin tehtyä ja kuljetuskamat puettua. Jonka jälkeen pääsin kantamaan kamoja autoo. Onneksi tajusin pakata ruunalle lisäpeittoja mukaan matkalle. Nimittäin kisapaikalle saavuttua alkoi satamaan lunta. Matkustus sujui ihan kohtalaisen hvvin, on se paremminkin matkustanut. Kuten jo sanoin saavuttuamme paikan päälle alkoi tulla lunta, mikä tiesi kylmyyttä ja märkää. Onneksi tuli pakattua fleeceloimea, ratsastusloimea ja enkkuviltti niin tämän kriisi vältettiin. 80cm verkassa Voku oli oikein hyvän tuntuinen, mutta tuntui hieman erillaiselta kuolainten vaihdon jälkeen. Oltiin testattu uudet pelhamit ainoastaan yhden kerran juuri ennen kisoja, joten jännitti hieman, että miten käy. Mutta onneksi tulos oli vain positiivinen.

Otettiin vain muutama verkkahyppy per suunta, jotka olivat kaikki suht hyviä. Jonka jälkeen päästiin odottamaan vuoroa radalle. Päätin jo kotona, että nämä kisat otetaan varman päälle eli puhdas rata on tärkein ei sijoittuminen tai toisin sanoen varjellaan Vokun egoa, ettei ota liikaa kolhuja. No 80cm rata meni hyvin ja saatiin hieno puhdas suoritus ja kuulemma oli siisti rata, vaikka omasta mielestäni räpelsin koko ajan jotakin omaa. Mutta ruuna oli tosi hyvän tuntuinen eikä kieltämisestä ollut puhettakaan taas tänään. Ei sijoituttu, mutta olin silti hyvin tyytyväinen poikaani. 90-100cm luokka oli taas ihan oma juttunsa. Tämä oli isoin koskaan hyppäämämme rata ja voin kertoa, että jännitti ihan hirveästi. Verkkaan tullessani meinasin saada sydärin, kun katselin esteiden kokoa.Hypyt eivät menneet kaikki ihan putkeen, mutta kyllä homma parani koko ajan. Radalle tultaessa jännitys sen kun kasvoi. Lopputuloksena oli 4vp ja muuten koominen esitys aika ajoin. Nelosesteen romutti kunnolla, mutta ryhdistäytyi heti seuraavalle. Sarja meni upeasti läpi josta B:osa oli 100cm. Sitten tuli se 7 este, joka oli yksi radan suurimmista oksereista. Otin hyvän lähestymisen, joka kuitenkaan ei onnistunut vaan ruuna pysähtyi esteen eteen ja päätti hypätä 100cm okserin ihan paikaltaan. Äitini oli aivan varma, että nyt muuten läsähdetään keskelle estettä. Mutta jollain ilveellä Voku taiteili itsensä yli puhtasti ja seuraavalle esteelle otettiinkin semmoinen loikka, että edes minä en ollut varautunut siihen, kun vasta kasailin ohjia kaulalta. Kuulemma 90cm esteelle ruuna oli varannut n.20-30cm ilmavaran, jolloin minä lensin kaaressa takakaaren yli ja olin ollut muutenkin erittäin huvittava näköinen, mutta tämäkin este tultiin puhtaasti.
Suoritusten jälkeen olin super tyytyväinen Vokuun, joka oli ylittänyt itsensä ja kaiken lisäksi sain kuulla, että yksi tuomareista oli sanonut hevosestani näin "Ai, että tuo putte on sitten aivan ihana".Odotan jo innoissani seuraavaa kauttamme yhdessä.

Sitten lopuksi viellä uusia hankitoja. Magnesiumia ja uusi loimi, mikä tulee paremmin esille suunnittellussa postauksessa.

Ja viellä kuvia meidän uusista suitsista, jotka kylläin ostettiin kaytettynä tutulta