Here we are

Nyt loppui viimein penisiliini kuuri ja päästiin liikenteeseen hepan kanssa. En uskaltanu viellä lähteä maastoon vaan kävin kävelyttämässä narusta ( se on jotain, mitä en harrastele kovin usein). Koiratkin lähti meidän mukaan, kun käveltiin läheiselle pellolle syömään tuoretta. Ajatus oli päässäni paljon kauniimpi. Siis niin, että aurinko paistaisi ja linnut laulaisi eikä hyönteisiä oli missään. Tämä kaunis kuvitelmani saikin pian lentää suoraan suohon.
   Koko matka oli suoranainen itsemurhatehtävä. Vettä satoin eikä lintuja näkynyt missään ja hyöteisiä oli vaikka muille jakaa. Voku hermostui ötököistä ja hamuili ruohoa koko ajan, joten se teki kuvaamisesta hieman vaikeampaa. Kaiken lisäksi Ruuna päätti sitten yhtä äkkiä lähteä viemään minua pitkin peltoa, mikä oli sateen jälkeen liukas.
    No omalla tuurillani lensin turvalleni märkään heinikkoon ja hinauduin muutamisen metriä Vokun perässä ennen kuin viitsi pysähtyä. Noustessani ylös märästä heinikosta ja katsoa ruunaani, joka pilkallisen oloisena katseli minua aivan, kuin sanoen " No olisit nyt edes pysynyt pystyssä nainen"
   Tästä matkasta jäi lopulta käteen vain ikävän kutiseva iho, märät ja takkuuntuneet hiukset, valuneet meikit ja erittäin katu-uskottava olo. Saa nähdä, mitä huominen maastoiu tuo tullessaan.
 Ja kuunellessani musiikkia ja kirjoittaessani satuin kuulemaan täydellisen lauseen, joka kuvastaa minua ja Vokua niin hyvin, että oli pakko laittaa tänne.

I know that I've got issues
But you're pretty messed up too
Either way, I found out I'm nothing without you