Kotitreeni

Minun piti postata teille jo viime viikolla, mutta tiistaina minua alkoi palelemaan hullunlailla ja koko kotimatkan yritin saada auton lämmityksen kohoamaan tuloksetta. Kotona sitten mittasin kuumeen ja mittari näytti 38.5. Siinä meni se viikko täysin toiminta kyvyttömänä. Onneksi Iitu tuli liikuttaaan Vokun yhtenä päivänä ja se sai toimittaa perähevosen virkaa isin ajellessa. Mutta ei ruodita tuota nenäliinojen ja kurkkupastillien täyttämää viikkoa vaan palataa ajassa vielä vähän taakse nimittäin sitä edelliseen lauantaihin. Jolloin Iitu tuli pitämään meille taas koulutuntia.

Kenttä oli suht hyvässä kunnossa hieman tuli takasiin tilsoja, mutta eivät ne menoa haitanneet. Aluksi verkkailin Vokua vapaasti ympäri kenttää tehden voltteja, siirtymisiä sekä taivuttelua. Kuitenkin ruuna tuntui joten hieman laiskalta, joten päätettiin laittaa varmuudeksi kannukset. Jotta toinen olisi jo alkuun herkempi. Se ei kuitenkaan auttanut ja ravitehtävissä Voku tahtoi mennä hieman liian etupainoiseksi. Onneksi oltiin otettu kouluraippa mukaan ja päätettiin kokeilla, mitä mies tuumaisi jos alkuraiveihn lisättäisiin vielä tuo. Vokullahan ei ole voinut koskaan pitää mitään piiskaa paitsi todella lyhyttä esteraippaa ja sitäkin se sietää vain tietyn määrään, joten hieman jännitti, miten kävisi ?

Tässä mentii jo vähän etupainoiseksi.

No aloitettiin vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta, Päätettiin laittaa raippa ulkokäteen, vauhtia tuli poikaan heti sen verran etten meinannut aluksi pysyä matkassa mukana. Pienen heikon hetken jälkeen keräsin itseni ja jatkettiin pääty-ymppyrällä ja lopussa saatiin ihan ok pätkä ja vaihdetttiin suuntaa. Jolloin homma alkoi luonnistumaan paremmin ja ruuna liikkui tosi kivan tuntuisesti, jolloin päätettiin jättää raippa pois. Ettei poika ota liian pahaa stressiä ! Tämän jälkeen otettiin laukkat molempiin suuntiin, jolloin tilsoita alkoi tulla pieni ongelma ja päätettiin ihan molempien turvallisuuden takia jättää laukkatehtävät sivuun tältä päivältä. Sen sijaan päästiin tekemään aivan uutta tehtävää nimittäin pituuhalkaisijalla pohkeenväistöä. Tehtävä oli vaikeampi minulle kuin hevoselle. En nimittäin, jostain kumman syystä hahmottanut tehtävää ja siinä käytettäviä apuja tarpeeksi hyvin ja se oli aikamoista hakuammutaa aika ajoin.

Tässä kohtaa Iitu ehdotti, että jos hän kokeilee nopeasti tehtävää ja minä pääsisin näkemään kongreettisesti, mitä oiken haimme. Iitu sai tehtävän näyttämään helpolta ja todisti, että hevoseni on fiksumpi ja osavampi miltä se näyttää. Joten tämän jälkeen keskittymiseni kasvoi, kun tiesin, että jo toinen meistä osaa homman. Lopulta saatiin muutama hyvä pätkä ja itse pääsin hommasta jyvälle, joten päätettiin lopettaa treenit hyvään fiilikseen.

Tavoitteet 2015

Blogissa ei ole tällä viikolla ollut kunnollista postausta, sillä maanataina aloitin koulun. Kyllä pääsin muutaman mutkan kautta autonasentaja kouluun kouvolaan. Koulupäivät alkavat 7.30 ja loppubat 15.00, joten olen kotona vasta puolelta ja ollaan Vokun kanssa hyödynnetty korkeita kinoksia ja käyty puhruttamassa. Joten ajattelin, että nyt olisi tavoitepostaus.

Niin olen pyöritellyt tätä postausta pidemmän aikaa ja joutunut oikeasti miettimään, mitä asetan tämän vuoden tavoitteiksi. En halua asettaa liikaa tai liian vaativia tavoitteita, sillä itse rupean stressaamaan niistä ihan suotta, mikä tekee meille molemmille ainoastaan hallaa. Jos katson edellistä vuotta niin sieltä löytyy parannettavia asioita sieltä sun täältä. Suurimpia ongelmia päästiin jo korjailemaan viime vuonna, mutta vielä on paljon työtä, verta ja hikeä edessä. Sileällä meillä on paljon työstettävää minun istunnan kanssani, laiskojen käsieni sekä keskittymiseni kanssa varsinkin koulussa, kun minulla on tapan aina vähän hätäillä ja rupean jo ajattelemaan seuraavaa tehtävää ennen kuin edellinenkään on ratsastettu loppu. Istuntaa ja käsiä on hieman hankala itsekseen korjailemaan sillä väärin ratsastusta ei aina huomaa. Tietty kun asia rupeaa ajattelemaan esim käsiä niin ne ovat heti paremmin, mutta niitä pitäisi ajatella kokoajan, jolloin muita virheitä ei huomaan. Joten pyritään ratsastamaan mahdollisimman paljon valvovan silmän alla. Sekä  Vokulla sileällä tavoitteeni on saada se kulkemaan rennosti ja nostaa koulutehtävien haastavuutta, jotta kaverista saataisiin se kouluputte jotenkin ulos. Siinä sivussa olisi tarkoitus opetella ratsastamaan Voku eteen alas.

Esteillä on ehdottomasti ykköstavoite saada hypyt hyviksi ja saada teiden ratsastus kuntoon. Sillä minulla ja Vokulla on tapan oikoa, joka paikassa. Sekä saada jo viime postauksessa mainitsemaani ponnistusvoimaa takapäähän, jolloin hypyistä tulee parempia. Joten periaatteessa tehdään paljon ihan perusratsastusta ja saada yhteistyötä parannettua entisestään. Sekä minun kohdalla oppia reagoimaan esteillä tilanteisiin nopeammin, vältääkseni kiellot ja tiputukset. Kisoissa tärkeän tavoite on saada puhtaita ja hyviä ratoja. Joten pysytellään varmaan samoissa korkeuksissa, missä nyt ollaan hypätykkin. Ja muuten tietty on tarkoitus pitää hevonen ja ratsastaja terveenä, sekä yrittään ennalta ehkäistä turhat haaverit. Joten nyt kun katsoo niin tavoitteet ovat omasta mielestäni ihan realistisia ja ahkeralla työllä ne voidaan saavuttaa.

Pitkästä aikaan kunnon tuuppailua

Eilen sain äidin houkuteltua pitämään Vokua hetken, jotta saisin napattua siitä muutaman edustava kuvan. Ruuna oli jopa poseeraamis tuulella ja saatiin muutama oikeinkin hyvä otos. Voku ei yleensä ole kovinkaan kuvauksellinen ja sille saa pitää ties mitä ääni, että herra viitsii murto-osan ajan nosta korvat pystyyn. Muuten se useimmiten löytää aina jotakin kivaa katseltavaa sieltä missä minä ja kamerani emme ole. Sekä sivuttain seisominen paikallaa olit nytkin pieni muotoisia ongelmia, sillä Voku tahtoo aina tulla narussa olevan ihmisen syliin. Tämä viikko on mennyt lähinnä maastoillessa hanksilla pelloilla sekä ajaessa, muutta täällä ei oikein ole pystynyt tekemään.

Tänään sitten heräilin jossain 11 pintaan, sillä oltiin Iitun kanssa sovittu koulutunti. Aloin varustamaan Vokua hyvissä ajoin ja satuin vilkaisemaan ulos, jossa alkoi satamaan lunta, Ja sitä satoi koko matkan ruunan madellessa pitkin tietä, onneksi se kuitenkin loppui suht pian, koska kamerani olisi varmaan sanonut spimuksen irti.  Voku oli hoksannu pinteleistä, että nyt pitää lähteä kunnon töihin jolloin kaikista pikku metsäpoluista tosi kivoja ja kaikkia olisi pitänyt käydä katsomassa. Aloitettiin verkaaminen heti kentälle tullessa ja huomattiin, että tierotti ihan mukavasti. Onneksi Naapurin tallista löytyi kuminen nuija, jolla hakkailtiin tilsoja tietyn väliaikojen välein. Vokulla kun ei ole tilsakumeja nyt alla ( ne pitäisi nyt lyödä alle mahdollisimman pian, kun kengityskin on tulossa)  Verkaillessani Iitu kiinnitti huomiota heti ensimmäisenä kevennykseeni, jota ruvettiin korjaamaan, Uskomatonta ole ratsastanut, vaikka kuinka kauan enkä osaa edes keventää kunnolla :D. Korjaaminen oli kuitenkin helppoa, sillä minulla on tapana keventää eteenpäin eikä ylös... Muutaman muistutuksen jälkeen asento alkoi painua mieleen eikä siihen tarvinnut puuttua enää.

Seuraavaksi puututtiin minun liian pitkiin ohjiin, joita sitten keräilin vähän väliä ylös. Mutta tämänkään oppimnen ei vienyt minulta kauaa. Voku liikkui tosi hyvän tuntuisesti, vaikka kenttä tilsotti aika paljon. Välillä poika tahtoi mennä hieman etupainoiseksi ympyrällä ja toisen pitkänsivun reunalla olleet punaiset kartiot olivat aivan järkyttävä näky ja niitä piti jäädä muutaman kerran ihmettelemään, kunnes uskalsi mennä ohi. Laukkaa ei voitu hirveästi työstää, joten otettiin muutamat nostot molempiin suunttiin pitkillä sivuilla, ettei kaaduttaisi.

Tämän jälkeen Iitu kysyi, että onko mitään toiveta, mitä tehdään ? Mietin hetken ja sanoin, että lisäyksiä ja kokoamista ravissa. Aloitettiin tehtävä niin, että joka toisella lävistäjällä lisättäisiin ja toisella koottaisi ravia. Kokoaminen alkoi ihan ok loppua kohden Voku tuli aina paremmin. Välillä se meinasi heittää laiskaksi ja kävellä, Kröhmm tyypillinen mies aina luistamassa töistä. Lisäykset olivat hieman hankalampia sillä minun piti todellakin keskittyä ratsastamaan niitä rauhallisesti. Voku hoiti kyllä homman kotiin, mutta minä sain hyvää kritiikkiä Iitulta ja hirveän hyviä vinkkeja jatkoon. Pitäis päästä useamminkin valvovan silmän alle ratsastamaan. Itsenäisesti, jos pitkään ratsastelee pienet ja ehkä isommatkin virheen jää huomaamatta.